Vaihto-omaisuutta ovat elinkeinoverolain (EVL 10 §) mukaan yhtiön elinkeinotoiminnassa sellaisinaan tai jalostettuina luovutettaviksi tarkoitetut kauppatavarat, raaka-aineet, puolivalmisteet ja muut hyödykkeet sekä elinkeinotoiminnassa kulutettaviksi tarkoitetut poltto- ja voiteluaineet ja muut tarvikkeet. Vaihto-omaisuuteen, eli yhtiön varaston arvoon, luettavien hyödykkeiden määrittely on kirjanpidossa ja verotuksessa pääsääntöisesti yksiselitteistä ja selkeää. Etenkin keskeneräisten tai ominaisuudeltaan harvinaisten tuotteiden arvostukseen saattaa kuitenkin liittyä hankaluutta tai tulkinnanvaraisuutta.
Yksinkertaisimpana esimerkkinä yhtiön varastoon kirjattavasta hyödykkeestä voidaan pitää jälleenmyyntiä elinkeinotoimintanaan harjoittavan yhtiön ostamaa tavaraa, joka yhtiön on tarkoitus myydä eteenpäin sellaisenaan. Tällöin ostettu tavara arvostetaan yhtiön varastossa lähtökohtaisesti hankintahintansa mukaiseen arvonlisäverottomaan arvoon. Mikäli yhtiö sen sijaan esimerkiksi jatkojalostaa ostamaansa tavaraa ennen kuin se myydään edelleen, tavaran hankintahinnan lisäksi varaston arvoon luetaan tyypillisesti ainakin käytettyjen työvoimakustannusten ja mahdollisten lisäosien arvo.
Kenties tulkinnanvaraisin vaihto-omaisuuden muoto, erityisesti verotuksen näkökulmasta, ovat vaihto-omaisuusarvopaperit. Yhtiön omistamat arvopaperit luetaan kirjanpidossa joko sijoitus-, rahoitus-, käyttö- tai vaihto-omaisuuteen. Verotuksessa arvopaperit voivat olla edellä mainittujen lisäksi myös elinkeinoverolain tarkoittamaa muuta omaisuutta. Vaihto-omaisuudeksi arvopaperit luetaan, mikäli yhtiön harjoittama arvopaperikauppa täyttää elinkeinotoiminnan määritelmän tunnusmerkit, joista tärkeimpänä mainittakoon kaupankäynnin volyymi ja luonne. Jotta määritelmä voisi täyttyä, arvopaperikaupan volyymin tulee olla laajaa ja kaupankäynnin luonteeltaan liiketoiminnan omaista, eli mm. riskiä ottavaa. Esimerkiksi kaupankäynnin laajuutta arvioitaessa kauppojen kappalemääräistä volyymia voidaan lähtökohtaisesti pitää olennaisempana kuin euromääräistä volyymia.
Vaihto-omaisuuteen luettavat arvopaperit saattavat mahdollistaa yhtiölle joitain verotuksellisia etuja muihin verolajeihin verrattuna. Oleellisin verotuksellinen hyöty liittyy arvopapereiden realisoitumattomiin arvonalennuksiin, jotka ovat vaihto-omaisuusarvopapereilla lähtökohtaisesti verotuksessa vähennyskelpoisia. Koska muihin verolajeihin luettavien arvopapereiden toteutumattomien arvonalennusten vähennysoikeutta on rajattu verotuksessa merkittävästi, yhtiölle voi olla edullista, jos sen harjoittama arvopaperikauppa tulisi käsitellyksi verotuksessa vaihto-omaisuuden alaisena. Verotuskäytännössä rajanveto on kuitenkin tapauskohtaista, sillä mitään yksiselitteisiä määritelmiä vaihto-omaisuusarvopapereiden kriteerien täyttymiselle ei ole, joten viime kädessä toiminnan kokonaisuus ratkaisee. Pidämmekin suositeltavana kääntyä kirjanpidon ja verotuksen asiantuntijoidemme puoleen verokäsittelyn oikeellisuuden varmistamiseksi.
Vaihto-omaisuuden arvostaminen
Varasto arvostetaan kirjanpidossa ja verotuksessa pääsääntöisesti First In, First Out (FIFO)-periaatteen mukaisesti. FIFO-periaatteen mukaan varastoon ensin hankittu hyödyke käytetään ensin. Pien- ja mikroyrityksillä FIFO on varaston arvostusmenetelmän olettama. Pien- ja mikroyhtiöasetuksen (PMA) mukaisen tilinpäätöksen laativan yhtiön ei tarvitse esittää liitetietoa tilinpäätöksellä siltä osin kuin se noudattaa PMA-olettamasäännöksiä. Jos yhtiö sen sijaan noudattaa vaihtoehtoista arvostamismenetelmää, on myös PMA:n mukaisen tilinpäätöksen laativan yhtiön annettava asiasta liitetieto tilinpäätöksessä. Vaihtoehtoisia arvostamistapoja kirjanpidossa ovat Last In, First Out (LIFO) sekä keskihinta. Verotuksessa vaihto-omaisuuden hankintameno voidaan arvostaa vain joko FIFO-periaatteen tai varaston todellisen käyttöjärjestyksen perusteella.
Mikäli yhtiöllä on hallussaan vaihto-omaisuutta, varasto eli inventaario on laskettava ja kirjattava viimeistään tilinpäätöshetkellä. Näin tilinpäätöksen voidaan katsoa antavan vaihto-omaisuuden osalta kirjanpitolain edellyttämän oikean ja riittävän kuvan yhtiön toiminnasta. Luonnollisesti inventaario voidaan kuitenkin kirjata kirjanpidossa useamminkin kuin tilinpäätöstä laadittaessa. Varsinkin erityisen laajan volyymin toiminnassa on usein perusteltua, että varasto kirjataan jopa päivittäin. Myös pienimuotoisempaa toimintaa harjoittavien yhtiöiden olisi lähtökohtaisesti suositeltavaa laatia inventaario esimerkiksi kuukausittain tai vaikka kolmen kuukauden välein. Varastonmuutos on tyypillisesti yksi eniten tilikauden tulokseen vaikuttavista yksittäisistä kirjanpidon eristä. Näin ollen, jos varasto kirjataan ainoastaan tilinpäätöshetkellä, yhtiön tulos heilahtaa usein niin merkittävästi, että tilikauden aikana esimerkiksi verotettavan tulon arviointi on joko epätarkkaa tai mahdotonta. Tämä taas voi heikentää esimerkiksi verosuunnittelun mahdollisuuksia merkittävästi, jos verotettavaa tuloa pystytään arvioimaan tai laskemaan vasta tilikauden päätyttyä.
Inventaarioluettelosta tulee käydä ilmi yhtiön sillä hetkellä hallussa olevat ja varaston arvoon luettavat hyödykkeet tarvittavine tietoineen (esim. hankintapäivä ja -hinta sekä todennäköinen luovutushinta). Elinkeinoverolain (EVL 13 §) mukaan hyödyke luetaan vaihto-omaisuuteen siitä alkaen, kun se on lähetetty, toimitettu tai muuten luovutettu verovelvolliselle, siihen saakka, kun verovelvollinen on sen luovuttanut taikka se on kulutettu, tuhoutunut tai muuten menetetty. Jos yhtiön tilikausi päättyy esimerkiksi 31.12.202X, tilinpäätöksessä käytettävän varaston arvon tulee perustua yhtiön hallussa kyseisenä päivänä olevaan varastoon.
Vaihto-omaisuuden verotus
Vaihto-omaisuudesta saadut luovutushinnat luetaan lähtökohtaisesti yhtiön liikevaihdoksi (= myynneiksi) kirjanpidossa, joka on veronalaista elinkeinotuloa. Veronalaista elinkeinotuloa on myös vaihto-omaisuuden arvonpalautuminen. Vastaavasti vaihto-omaisuuden arvonalentuminen on verotuksessa vähennyskelpoinen kulu, kuten edellä vaihto-omaisuusarvopapereita käsittelevässä kappaleessa sivuttiin. Vaihto-omaisuuden hankintameno on sen verovuoden kulua, jona vaihto-omaisuus on luovutettu, kulutettu tai menetetty. Esimerkki: yhtiön tilikausi on 1.7.-30.6., ja se on hankkinut vaihto-omaisuutta 25.6.2021, jonka yhtiö myy 5.7.2021. Hankinnasta syntyy verotuksessa vähennyskelpoinen kulu verovuonna 2022 eli tilikaudella 1.7.2021-30.6.2022. Kyseisen hankinnan kuluvaikutus eliminoidaan 30.6.2021 päättyneen tilikauden tilinpäätöksessä sekä verotuksessa varaston muutoksen kirjauksella.
Vaihto-omaisuuden arvostuksen vaikutus yhtiön arvonmääritykseen
Etenkin liiketoiminta- tai osakekaupassa varaston käyvällä arvolla on mm. kaupan ja tuotannollisen alan yrityksellä tyypillisesti huomattava merkitys maksettavaan kauppasummaan. Ylisuuri varasto voi olla riski ostajalle, koska kirjanpidon historialliset tulokset saattavat silloin osoittaa parempaa tulosta kuin mikä on ollut todellinen tilanne. Varaston arvoa on hyvä tarkastella kirjanpitoarvon lisäksi mm. varaston kiertoaikojen ja kassavirran kertymisen näkökulmasta. Tunnuslukujen pidempiaikaisella tarkastelulla on mahdollista paljastaa esimerkiksi mahdollinen ylisuuri varasto.
