Laskentatoimi jaetaan yleensä kahteen pääkokonaisuuteen – ulkoiseen ja sisäiseen laskentatoimeen. Ulkoisen laskentatoimen tärkeimpiä dokumentteja on tilinpäätös, jolla tuotetaan informaatiota yrityksen ulkoisille tahoille. Sisäinen laskentatoimi tuottaa yhtiön omaan käyttöön sisäistä informaatiota. Sisäisen laskentatoimen tavoite on jalostaa erilaista taloudellista tietoa yrityksen liiketoiminnan menestykseksi, esimerkiksi kustannuspaikka- ja hinnoittelulaskennalla sekä kassavirran ennustamisella.
Artikkelissa keskitymme yrityksen ulkoisen laskentatoimen tilinpäätökseen ja sen ohessa tapahtuvaan verosuunnitteluun.
Mikä on tilinpäätös?
Tilinpäätös on tärkein ulkoisen laskentatoimen dokumentti. Tilinpäätös antaa ulkoisille käyttäjille ja eri sidosryhmille tietoa yhtiön taloudellisesta tilanteesta. Tilinpäätöksen käyttäjiä ovat esimerkiksi rahoittajat, verohallinto, asiakkaat, tavarantoimittajat ja lupaviranomaiset. Tilinpäätös käytännössä usein lisää tai vähentää luottamusta yhtiöön. Esimerkiksi yhtiön, jonka tilinpäätöksessä oma pääoma on menetetty voi olla vaikea saada rahoitusta, kun pankin robotti tekee taustalla analyysiä rahoituksen myöntämisestä.
Tilinpäätöksen ja muiden lakien yhteys
Tilinpäätöksen laatimisen taustalla on hyvä hahmottaa eri lakien vaikutus sen laatimiseen. Vaikka lakeja on pyritty yhteensovittamaan toistensa kanssa, ne saattavat osin olla ristiriidassa suhteessa toisiinsa. Esimerkiksi osakeyhtiölaki ja kirjanpitolaki voivat sallia jonkin asian, mutta verolaki ei tunne tai salli sitä tehtäväksi. Tämä voi johtaa esimerkiksi kirjanpidon ja verotuksen eroihin, jotka tulee ottaa erikseen huomioon tilinpäätöstä laadittaessa.
Yhtiölaki, kuten osakeyhtiölaki, säätää esimerkiksi osakeyhtiön perustamiseen, toimintaan, yhtiön osakkuuteen, osakkaan ja yhtiön oikeuksiin ja velvollisuuksiin, hallintoon, omaan pääomaan, rahoitukseen ja yritysjärjestelyihin liittyvistä asioista. Kirjanpitolaki ja asetukset säätävät kirjanpidon ja tilinpäätöksen laatimisperiaatteet ja antavat lakiin perustuvat raamit, miten pitää kirjata ja esittää asioita tilinpäätöksessä. Kirjanpitoa ohjeistaa lisäksi esimerkiksi kirjanpitolautakunta eli KILA antamalla yleisohjeita ja lausuntoja.
Verolait vaikuttavat taustalla siihen, miten kirjanpidon laskennan kautta tilitetään rahaa yhteiskunnalle, esimerkiksi mikä tuotto on veronalainen tai verovapaa ja mikä kulu on vähennyskelpoinen. Lisäksi verolait säätävät esimerkiksi osakkaan verotukseen, verotuksen jaksotuksiin ja yritysjärjestelyihin liittyvästä verotuksesta. Nämä vaikuttavat itse kirjanpidon kirjauksiin sekä muun muassa tilinpäätöksen verojaksotukseen, joka pitää ottaa huomioon esimerkiksi tilinpäätöksen laatimisen yhteydessä.
Tilinpäätöksen laatimisen periaatteet
Tilinpäätöksen tärkeimpiä periaatteita on antaa oikea ja riittävä kuva kirjanpitovelvollisen taloudellisesta asemasta tilinpäätöshetkellä. Tilinpäätöksen tulee antaa oleellisilta osin oikea ja riittävä kuva. Oleellisuutta tulkitaan siitä näkökulmasta, olisiko pois jätetty seikka vaikuttanut oleellisesti tilinpäätöksen ulkoisen käyttäjän ja lukijan päätöksentekoon.
Edellistä varten tehdään tilinpäätös eli tasekirja, jossa tuloslaskelma kertoo muun muassa tilikauden tuotot, kulut ja verot. Tase kertoo yhtiön kirjanpidolliset varat, velat sekä varojen ja velkojen erotuksen eli ns. oman pääoman. Tilinpäätöksen liitetiedoissa annetaan lakiin ja asetukseen perustuvaa lisäinformaatiota.
Tilinpäätöksen laatimisen taustalla on myös muita kirjanpitolakiin perustuvia tilinpäätöksen laatimisperiaatteita, esimerkiksi johdonmukaisuuden, sisältöpainotteisuuden ja varovaisuuden periaate. Tilinpäätös pitää laatia johdonmukaisesti samoin perustein ja periaattein vuodesta toiseen. Asiat tulee esittää todellisen sisältönsä mukaisesti. Varovaisuuden periaatteella tilikauden tuotoissa saa esittää vain tilikauden aikaiset tuotot, varat arvostetaan varovaisesti ja kaikki velat ja vastuut täyteen arvoonsa. Lisäksi esimerkiksi mahdolliset oleelliset tiedossa olevat tulevat menetykset tulee huomioida tilinpäätöksessä.
Tilinpäätöksen joustokohdat
Tilinpäätöksen laatimisessa on useita joustokohtia, joilla voidaan vaikuttaa tilinpäätöksen antamaan kokonaiskuvaan. Ensin on hyvä hahmottaa mikä on tilinpäätöksen tavoite ja mitä tilinpäätöksellä halutaan informoida? Halutaanko maksimoida taseen kokoa, haetaanko isoa kirjanpidollista tuottoa vai halutaanko esimerkiksi minimoida vuosittaiset tuloverot? Onko tavoitteena vaikuttaa kirjanpidolliseen arvostukseen esimerkiksi sukupolvenvaihdostilanteessa, jossa haluttaisiin esittää vaatimattomampaa tilinpäätöksen mukaista yhtiön arvoa?
Taseeseen on pakko aktivoida tiettyjä eriä. Taseeseen voidaan myös vapaaehtoisesti aktivoida eriä, esimerkiksi kehittämismenot. Taseen varaeristä, esimerkiksi rakennuksista, koneista ja laitteista tehdään poistoja. Ylipäätään poistosuunnitelmissa ja -menetelmissä on eroja, joilla voi olla isojakin vaikutuksia tilinpäätöksen kuvaan. Poistoihin liittyy muun muassa tuotto-odotuksiin liittyvää harkintaa.
Muista joustokohdista esimerkiksi varasto voidaan käsitellä eri tavoin riippuen valittavasta menetelmästä. Taseesta joudutaan tekemään mahdollisesti alaskirjauksia, esimerkiksi menetetty, arvoton osake joudutaan alaskirjaamaan todelliseen käypään arvoonsa. Luottotappioissa voidaan käyttää harkintaa, milloin asia kirjataan luottotappioksi.
Miten tilinpäätöstä tulkitaan?
Tilinpäätöksen tulkinta olisi hyvä aloittaa siitä, että katsoo esimerkiksi 2–3 tilikauden tilinpäätökset trendinomaisesti. Tuolloin pystyy hahmottamaan paremmin esimerkiksi pidemmän ajan oleelliset muutokset, kuten sen, miten yhtiön tulos, varat ja velat sekä oma pääoma ovat kehittyneet vuosien saatossa.
Kannattavuutta tutkitaan mm. tuloslaskelman nettotulosten, käyttökatteiden ja esimerkiksi sijoitetun pääoman tuottojen kautta.
Maksuvalmiutta tutkitaan usein tarkastelemalla velkatilannetta ja sitä kuinka paljon yhtiöllä on pitkä- tai lyhytaikaista velkaa suhteessa esimerkiksi pitkä- tai lyhytaikaisiin saamisiin. Jos saamiset ovat alkaneet muuttua velaksi ja yhtiöllä on reilusti enemmän esimerkiksi lyhytaikaista velkaa kuin lyhytaikaisia saamisia, yhtiöllä voi olla tai sitä voi uhata vakava maksuvalmiuskriisi.
Vakavaraisuutta voidaan tarkastella esimerkiksi omavaraisuuden kautta. Jos yhtiön varat per taseen loppusumma on huolestuttavan alhainen ja oma pääoma niukka, yhtiö ei ole todennäköisesti kovin vakavarainen. Toisaalta taseessa saattaa olla omaisuutta, jonka täysi arvo ei näy tilinpäätöksestä, kuten arvokas kiinteistö, joka on murtohinnallaan käyvästä arvosta taseessa.
Erilaisilla kiertoajoilla voidaan mitata tehokkuutta. Näitä ovat esimerkiksi varaston, myyntisaamisten tai ostovelkojen kiertoaika.
Kun tilinpäätöksen analysointiin vielä lisäksi yhdistetään ymmärrystä tulevaisuudesta, yhtiön ansaintalogiikan toimivuuden analysointia ja liiketaloudellisten toimenpiteiden tarkastelua, esimerkiksi investointien osuutta, asiat hahmottuvat entistä paremmin. Esimerkiksi raskaasti vastikään investoineella yhtiöllä, joka on pyrkinyt kirjaamaan enemmän asioita tulolaskelmaan, tulos saattaa näyttää pieneltä, mutta todellinen tilanne voi olla parempi. Heikosti tulosta tehneellä yrityksellä voi olla kiusaus jaksottaa paljon eriä taseeseen ja venyttää poistoja, jotta vuosittainen tulos näyttäisi edes hieman paremmalta. Yhtiö, joka on laiminlyönyt investoinnit, voi vanhalla kalustolla tehdä hetken hyvää tulosta, kun uusia koneita ei ole ostettu ja poistot ovat pieniä.
Miten nettovarallisuus muodostuu ja miten se vaikuttaa verotukseen?
Suomen verolainsäädäntö perustuu ansiotuloon ja pääomatuloon. Ansiotulo on progressiivinen eli veroa maksetaan sitä enemmän, mitä enemmän ansiotuloa saa. Isoilla ansiotuloilla tämä johtaa usein kohtuuttoman suureen verorasitukseen. Pääomatulo on lievemmin progressiivinen. Pääomatulosta maksetaan veroa 30–34 %.
Yhtiöstä otettavan osingon (Oy) tai tulon (Tmi, Ky, Ay) verotukseen vaikuttaa nettovarallisuus. Pääsääntönä voidaan sanoa, että esimerkiksi osakeyhtiöissä nettovarallisuuden ja ylimääräisten varojen järkevän tuoton hakeminen on kannattavaa. Osakeyhtiöissä osakaskohtaisesti oikaistusta nettovarallisuudesta 8 % voidaan maksaa ns. verohuojennettuna osinkoa. Toiminimellä voidaan tuloksesta veroilmoituksella vaatia osa pääomatuloksi (0–20 %). Avoin- ja kommandiittiyhtiön tulosta 20 % voi mennä pääomatuloksi.
Nettovarallisuuden pohjaksi tulevat usein tilinpäätöksen luvut, joista on oikaistu verotuksen liittyvät mahdolliset erot. Nettovarallisuuden löytää myös yhtiön edellisen vuoden verotuspäätöksestä, jos sellainen on jo saatu verohallinnolta. Osakaskohtaisesta nettovarallisuudesta saatetaan joutua tekemään verotuksessa vähennyksiä, esimerkiksi osakkaan käytössä oleva asunto (Oy) tai osakkaan yhtiöstä nostamat lainat (Osakaslaina, Oy). Näillä päätöksillä voi olla huomattava vaikutus todellisen verohuojennetun osingon määrään.
Osinkojen verotus – miten nostoaika vaikuttaa?
Osinkojen nostoajalla on oleellinen merkitys osingonsaajan verotukseen. Osinko verotetaan saajalla sillä hetkellä, kun osinko on nostettavissa. Osingosta päättävän yhtiökokouksen pöytäkirjassa on hyvä mainita osingon nostohetki. Jos pöytäkirjassa ei mainita mitään, tulkitaan, että osinko on ollut nostettavissa heti. Osingon maksuhetki voi olla eri kuin nostohetki. Osinko voidaan nostaa, mutta kirjata se päätöksillä esimerkiksi velaksi osakkaalle. Tuolloin on kuitenkin hyvä ymmärtää, että osingosta pidätetään myös tässä tilanteessa nostohetkellä osingon ennakonpidätys.
Jos yhtiön tilikausi päättyy kesken vuoden, puhutaan ns. murretusta tilikaudesta. Osingonjaon osakkaan nettovarallisuuspohja katsotaan aina edellisen vuoden päättyvän tilinpäätöksen tilanteen mukaisesti. Jos esimerkiksi yhtiön tilikausi päättyi 30.6.2022, tuon tilinpäätöksen nettovarallisuutta ei voi käyttää vielä vuonna 2022 nostettavassa (esim. 31.12.2022) osingossa vaan vasta 2023 vuoden puolella eli seuraavana vuonna. Nettovarallisuuspohja katsotaan siis aina edellisenä vuonna päättyneen tilikauden ja verotuspäätösten mukaisesta nettovarallisuudesta. Väärin katsottu ja tulkittu nettovarallisuusajankohta voi aiheuttaa sen, että osakas saa vahingossa kaksi verohuojennettua osinkoa samana vuonna tai käytetään vääriä nettovarallisuuslukuja. Tämä voisi johtaa esimerkiksi turhiin ansiotuloveroseuraamuksiin, jotka olisivat olleet vältettävissä osingonjaon oikealla nostohetkellä.
Yrityskaupoissa osinko-oikeus on tulkittu siirtyvän ostajalle, jos asiasta ei ole erikseen muuta sovittu. Jos myyjä haluaisi pidättää oikeuden osinkoon vielä osakekaupan jälkeen, tästä olisi hyvä sopia kauppa-asiakirjoissa.
Yhteenveto
Tilinpäätöksen ja verotuksen suunnittelu kannattaa aina. Mitä paremmin tilinpäätöstä ja verotusta suunnitellaan, sitä vähemmän tulee ikäviä yllätyksiä jälkikäteen. Isoista verotuksellisista asioista kannattaa harkita verotuksen ennakkoratkaisun hakemista. Avustamme mielellämme asiakkaitamme verotukseen liittyvissä asioissa – tavoitteena se, että tulevaisuus on tiedossa.
