Poistoja käsittelevässä kolmiosaisessa artikkelisarjassamme käymme läpi yleisimpiä poistomenetelmiä erityisesti Pien- ja mikroyritysasetuksen (PMA) mukaisen tilinpäätöksen laativien yritysten näkökulmasta. Poistot kirjanpidon aiheena on aina ajankohtainen ja tärkeä. Suunnittelemalla poistot oikein voidaan saavuttaa merkittäviäkin hyötyjä yhtiön verotuksen näkökulmasta. Toisaalta huonolla suunnittelulla vaikutus voi olla päinvastainen.
Poistoja käsittelevän artikkelisarjamme ensimmäisessä osassa käsittelemme yleisellä tasolla seikkoja, joita kirjanpidon ja verotuksen poistoissa olisi hyvä huomioida. Tässä osassa käsittelemme aineettomiin hyödykkeisiin lukeutuvia tavallisia poistokohteita, ja niiden poistomenetelmiin liittyvää kirjanpito- ja verolainsäädäntöä. Artikkelisarjan kolmas osa keskittyy puolestaan aineellisten hyödykkeiden poistoihin ja poistomenetelmiin.
Kehittämismenot
Kirjanpitolaki sallii kehittämismenojen aktivoimisen taseeseen, jos niiden odotetaan tuottavan tuloa useampana kuin yhtenä tilikautena. Kehittämismenoja aktivoitaessa tulee pääsääntöisesti noudattaa erityistä huolellisuutta mm. tulonodotusten dokumentoinnissa. Kehittämiskulujen aktivointiin pätee samat pääsäännöt kuin kirjanpitolainsäädännössä yleisestikin, eli kehittämismenoista syntyneitä kuluja voidaan aktivoida enintään kehittämishankkeen arvioituja tulontuottamisodotuksia vastaava määrä. Jos tulontuotto-odotuksia ei pystytä luotettavasti osoittamaan, on kehittämismenot pääsääntöisesti käsiteltävä vuosikuluna kirjanpidossa.
Mikäli taloudellinen vaikutusaika pystytään arvioimaan kirjanpitovelvollisen toimesta luotettavasti, poistoaikaa ei ole kirjanpidossa rajoitettu. Luotettavan vaikutusaika-arvion puuttuessa, poistot on tehtävä kirjanpidossa enintään 10 vuodessa. Verotuksessa kehittämismenot voidaan poistaa verovelvollisen valinnan mukaan joko vuosikuluna taikka poistoina kahden tai useamman verovuoden aikana. Verotuksessa kehittämismenojen poistomenetelmää tai -aikaa ei ole rajoitettu. Verovelvollinen voi näin ollen tehdä verotuksessaan poistot kehittämismenoista pääsääntöisesti haluamassaan aikataulussa, joten verolainsäädännön osalta kyse on varsin joustavasta erästä.
Kehittämismenojen osalta on huomioitava, että taseeseen aktivoitujen kehittämismenojen määrä pienentää esimerkiksi osingonjaosta päätettäessä yhtiön jakokelpoisia varoja. Jos yhtiön jakokelpoiset varat ovat tilikauden päättyessä esimerkiksi 100 000 euroa, mutta taseessa on aktivoituja, kuluksi vielä kirjaamattomia, kehittämismenoja 150 000 eurolla, ei yhtiö lähtökohtaisesti saa jakaa osinkoa tai muuta siihen rinnastettavaa voitonjakoa kyseiseltä tilikaudelta. Voitonjaon rajoitus koskee osakeyhtiöitä ja osuuskuntia, sekä tietyin edellytyksin avoimia- ja kommandiittiyhtiöitä.
Tutkimusmenot on aina vähennettävä sekä kirjanpidossa että verotuksessa vuosikuluna. Tutkimusmenot eivät ole aktivoitavissa mihinkään tase-erään, eivätkä ne ole myöskään verotuksessa vähennettävissä useamman verovuoden aikana. Tutkimusmenoina pidettäviä kulueriä ovat esimerkiksi uuden liiketoiminnan tai tuotteen suunnittelu- ja kartoittamisvaiheessa syntyneet kustannukset.
Aineettomat oikeudet
Kirjanpidossa ja verotuksessa käsitellään aineettomina oikeuksia eli sellaisia yhtiön omistamia oikeuksia kuten patentit, lisenssit sekä liikenneluvat ja muut vastaavat oikeudet sekä tietokoneohjelmistot, jotka yhtiö on aktivoinut taseeseensa. Kirjanpitolain mukaisesti vastikkeellisesti hankitut toimiluvat, patentit, lisenssit, tavaramerkit ja muut vastaavat aineettomat oikeudet on pääsääntöisesti pakko aktivoida, mikäli niiden arvioidaan tuottavan tuloa yli vuoden ajan.
Aineettomien oikeuksien poistot tehdään sekä kirjanpidossa että verotuksessa hyödykekohtaisesti yhtä suurina vuotuisina tasapoistoina. Verotuksessa poistoaika voi olla enintään 10 vuotta ja kirjanpidossa hyvän kirjanpitotavan mukaisesti enintään 20 vuotta.
Liikearvo
Liikearvoa syntyy kirjanpitovelvollisen taseeseen tyypillisesti esimerkiksi ostettaessa liiketoiminta toiselta yhtiöltä, jossa kauppahinta on suurempi kuin kaupassa siirtyvien hyödykkeiden tasearvo. Liikearvo voidaan vähentää kirjanpitovelvollisen valinnan mukaan kirjanpidossa joko kertakuluna tai poistosuunnitelman mukaisina poistoina, mikäli liikearvo päätetään aktivoida taseeseen. Elinkeinoverolaki ei kuitenkaan salli liikearvon vähentämistä kertakuluna, jos sen arvioidaan tuottavan verovelvolliselle tuloa yli kolmen vuoden ajan liikearvon syntyhetkestä.
Liikearvo poistetaan tasapoistoina todennäköisenä vaikutusaikanaan. Siten jos liikearvon arvioitaisiin tuottavan yhtiölle tuloa esimerkiksi 5 vuotta, tehtäisiin siitä vuosittain yhtä suuri 20 %:n poisto alkuperäisestä liikearvon määrästä laskettuna. Liikearvo poistetaan verotuksessa enintään 10 vuodessa. Kirjanpidossa liikearvon poistoaika voi olla myös pidempi kuin 10 vuotta. 10 vuotta pidempi poistoaika edellyttää, että liikearvo on päätetty aktivoida taseeseen ja että kirjanpitovelvollinen voi luotettavalla tavalla arvioida liikearvon taloudellisen vaikutusajan olevan vähintään poistoaikaa vastaava.
Muut pitkävaikutteiset menot
Muilla pitkävaikutteisilla menoilla tarkoitetaan sellaisia menoja, jotka eivät ole esineitä, eikä sellaisenaan luovutettavia oikeuksia tai muita hyödykkeitä, ja joiden odotetaan tuottavan yhtiölle taloudellista hyötyä useampana tilikautena. Esimerkiksi yhtiön omistamaan osakehuoneistoon kohdistuvat perusparannusmenot tai vuokrattuun liiketilaan tehdyt laajemmat remonttikulut kirjataan tyypillisesti muihin pitkävaikutteisiin menoihin.
Muista pitkävaikutteisista menoista tehdään kirjanpidossa ja verotuksessa vuosittain yhtä suuret tasapoistot arvioidun todennäköisen vaikutusajan mukaisesti. Verotuksessa poistot voidaan tehdä enintään 10 vuoden aikana.
Kirjanpidossa muille pitkävaikutteisille menoille voidaan soveltaa verotusta pidempää poistoaikaa, mikäli kirjanpitovelvollinen pystyy luotettavasti arvioimaan taloudellisen pitoajan olevan yli 10 vuotta, varovaisuuden periaate huomioiden. Kirjanpitolainsäädäntö ei toisin sanoen tunne pitkävaikutteisten menojen poistosuunnitelmalle enimmäisaikaa. Kirjanpidossa pitkävaikutteisten menojen aktivointi taseeseen edellyttää tulonodotusten dokumentointia. Ilman tulonodotusten olemassaoloa on kulut pääsääntöisesti käsiteltävä kirjanpidossa vuosikuluna.
Yhteenveto
Huomioi aineettomien hyödykkeiden poistoja suunniteltaessa tai muutettaessa erityisesti, että kirjanpitolaki on usean poistokohteen osalta elinkeinoverolakia joustavampi. Kirjanpitolaki sallii aineettomille hyödykkeille pääsääntöisesti ja edellytysten täyttyessä pidemmän poistoajan kuin elinkeinoverolaki. Poistosuunnitelma voi siten mahdollistaa pienempien vuosittaisten poistojen vähentämisen kirjanpidossa kuin verotuksessa.
Erisuuruiset poistot yhtiön kirjanpidossa ja verotuksessa edellyttävät tyypillisesti joko poistoero- tai hyllypoistokäsittelyä. Poistoeron ja hyllypoiston perusperiaatteet on kuvattu tarkemmin artikkelisarjan ensimmäisessä osassa.
Mikäli sinulla herää poistoihin tai muihin kirjanpidon aiheisiin liittyviä kysymyksiä, olethan matalalla kynnyksellä yhteyksissä Rantalaisen veroasiantuntijoihin. Olemme mielellämme avuksi.
