Tässä artikkelissa käsitellään pääomien määrää yrityksen taseessa ja oman pääoman roolia sen taloudenhallinnassa. Tarkastelemme myös korollisen vieraan pääoman, pysyvien vastaavien ja vaihto-omaisuuden vaikutusta yrityksen taloudelliseen suorituskykyyn ja tuottavuuteen.
Oma pääoma
Oman pääoman rooli
Taseessa olevan oman pääoman määrää voi arvioida kahden teeman kautta. Omalle pääomalle tulee saada sijoittajan vaatima tuotto, jonka optimointi toteutuisi mahdollisimman pienellä omalla pääomalla ja mahdollisimman suurella tuloksella. Toisaalta oman pääoman tehtävänä on vakuuttaa vieraan pääoman ehdoin rahoittavat tahot yhtiön omistajien sitoutumisesta, jolloin omaa pääomaa tulee olla taseessa sopivassa suhteessa taseen loppusummasta. Näiden tekijöiden selvittäminen lasketaan oman pääoman tuottoprosentin ja omavaraisuusasteen avulla.
Oman pääoman tuotto
Oman pääoman tuotto lasketaan suhteuttamalla yhtiön 12 kuukauden tulos keskimääräiseen omaan pääomaan kyseisellä jaksolla. Tunnusluvun tuloksena saadaan prosenttiluku, joka vaihtelee tavallisesti 5–20 % välillä. Sen lisäksi että tuottoprosentin avulla voi arvioida yhtiön oman pääoman määrän sopivuutta, sen tehtävänä on ohjata pääomia tehokkaaseen käyttöön eri sijoitusvaihtoehtojen välillä.
Omavaraisuusaste
Omavaraisuusaste lasketaan oman pääoman suhteena taseen loppusummaan. Hyvänä omavaraisuusasteena pidetään 35–50 % tasoa. Omavaraisuusaste toimii oman pääoman tuottoprosentin tavoin mittarina sopivan oman pääoman määrän arvioimiseksi. Korkea ja matala omavaraisuusaste asettaa vaatimuksia toiminnan tuloksellisuudelle, vaikka omavaraisuusasteen laskentaan ei tuloslaskelman tietoja tarvitakaan.
Korkean omavaraisuuden tapauksessa toiminnan on oltava tavallista tuloksellisempaa, jotta vaadittu oman pääoman tuottoprosentti toteutuu. Matalan oman pääoman tapauksessa oman pääoman tuottovaatimus toteutuisi pienemmälläkin tuloksella, mutta vieraan pääoman osuuteen liittyvät velvoittavat korkokulut ja lyhennykset tulee saada hoidettua ja edellyttää sen vuoksi hyvää tulosta säännöllisesti. Sopivan vahva omavaraisuus esimerkiksi hyvän tasoisena antaa puskuria liiketoiminnassa heikompien taloudellisten tilanteiden varalle.
Korollinen vieras pääoma
Korollisella vieraalla pääomalla on tavoitteena rahoittaa taseeseen hankittua varallisuutta edullisemmin kuin omalla pääomalla. Omaan pääomaan nähden edullisempi vieras pääoma toimii siten vipuna oman pääoman tuottoprosentin nostamiselle. Korollista vierasta pääomaa ovat yleensä pitkäaikaiset velat ja se osa lyhytaikaisesta velasta, joka koskee seuraavien 12 kuukauden aikana tehtäviä velkojen lyhennyksiä. Eräänä vertailukohta korollisen vieraan pääoman määrää arvioidessa on oman pääoman määrä. Keskinäisen suhdeluvun ollessa yksi (1), on yhtiön varallisuus rahoitettu tasapainoisesti, ja yhtiön omavaraisuusaste on todennäköisesti hyvällä tasolla. Korollisen vieraan pääoman määrä riippuu yhtiön toimialasta ja elinkaaren vaiheesta. Korollista vierasta pääomaa ja omaa pääomaa kutsutaan sijoitetuksi pääomaksi.
Pysyvät vastaavat ja vaihto-omaisuus
Pysyvät vastaavat
Sijoitetun pääoman vastapari taseen varojen puolella ovat pysyvät vastaavat sekä vaihto-omaisuus osittain tai kokonaan.
Pysyvien vastaavien määrää vähennetään yleisimmin säännönmukaisilla poistoilla, jotka kuvaavat investointihyödykkeen tulontuottamiseen vaadittua pääomapanosta. Korvaus- ja uusinvestoinneilla jatketaan ja laajennetaan toiminnan kapasiteettia, kun vanha investointihyödyke ei tuota enää tuloa. Jos poistosuunnitelmat ovat liian pitkiä, yhtiön taseeseen voi kertyä tuottamatonta kapasiteettia. Lyhyet poistoajat voivat olla merkki alasta, jolla teknologia kehittyy nopeasti ja vaatii keskimääräistä nopeampaa uusiutumista. Yhtiö on voinut myös vuokrata pysyviin vastaaviin kuuluvia hyödykkeitä, jolloin pääomakustannus syntyy tuloslaskelmaan vuokrina poistojen sijaan. Tällöin yhtiö tavoittelee joustoja pääomahyödykkeisiin liittyvien kulujen osalta, jos pääomahyödykkeiden vuokraaminen ajatellaan joustavammaksi tavaksi kuin omistaminen.
Vaihto-omaisuus
Vaihto-omaisuudessa arvo saattaa sisältää esimerkiksi epäkurantteja hyödykkeitä, inventointivirheitä tai virheellisiä yksikköhintoja. Näiden havaitseminen tilinpäätöksestä on erittäin vaikeaa vähäisempien määrien osalta. Kun yhtiö noudattaa vaihto-omaisuuden arvostamisessa alimman arvon periaatetta, on varaston arvo vähintään vaihto-omaisuudessa olevien hyödykkeiden myyntihinta. Pysyvien vastaavien jälleenmyyntihinta ei useinkaan vastaa niiden tasearvoa. Tämä johtuu siitä, että poistojen tarkoituksena on allokoida yhtiön luovuttamille suoritteille niihin liittyvä pääomakulu, eikä kuvata pysyvien vastaavien markkina-arvon alenemista.
Sijoitetun pääoman tuottoprosentin avulla voi tehdä arviota yhtiössä sellaisen omaisuuden määrästä ja tehokkaasta käytöstä, joka on rahoitettu omalla pääomalla ja korollisella vieraalla pääomalla. Näiden pääomien keskimääräiseen määrään suhteutetaan yhtiön nettotulos, johon on lisätty rahoituskulut ja verot 12 kuukauden jaksolta. Tämän tunnusluvun prosenttiluku vaihtelee tavallisesti 3–15 % välillä. Oman pääoman tuottoprosenttiin verrattuna alempi tuotto tässä tunnusluvussa johtuu vieraan pääoman osuudesta, jolle maksettavan koron pitäisi olla alempi kuin oman pääoman ehdoin sijoitetulle pääomalle.
Tunnusluvun tulisi olla vähintään vieraan pääoman kustannuksen verran. Vieraan pääoman kustannukseen tuloslaskelmassa vaikuttavat taseen korollisen vieraan pääoman määrä, josta korkoa lasketaan, sekä korkotaso, jolla yhtiön on mahdollista saada vierasta pääomaa. Jos tunnusluvun perusteella taseen sijoitettu pääoma on liian suuri, sen pienentämiseksi voisivat olla keinoina velkojen ylimääräiset lyhennykset tai osingonjako. Varoja näihin toimenpiteisiin löytyy käänteisillä investoinneilla eli pysyvien vastaavien myynneillä sekä niihin liittyvillä käyttöpääomaerien pienenemisillä. Pysyviä vastaavia luovutetaan vähiten tuottavasta investoinnista alkaen. Korkean sijoitetun pääoman tuottoprosentin vallitessa yhtiön tulisi tavoitella kasvua alallaan ja pyrkii rahoittamaan lisäinvestoinnit tasapainoisesti omalla ja vieraalla pääomalla.
Taseen arvioimisen tärkeimmät huomiot
- tarkastele ja arvioi tase-eriä useamman kuin yhden tunnusluvun avulla
- huomioi yhtiön toimialan perusteella taseeseen sitoutuvia pääomia tunnuslukujen lisäksi
- pääomien tuottomittarit ja omavaraisuusaste pysyvien vastaavien, oman pääoman ja pitkäaikaisen vieraan pääoman määrän arviointiin
- lyhytaikaiset maksuvalmiusmittarit ja käyttöpääomamittarit vaihtuvien vastaavien ja lyhytaikaisen vieraan pääoman määrän arviointiin
Tasapainoinen oman ja korollisen vieraan pääoman määrä pitävät yhtiöön pitkäaikaisesti sidotun varallisuuden tuloa tuottamassa ja varmistavat varallisuuserien uusimisen sekä kasvuinvestoinnit.
Rantalaisen asiantuntijat taseen tulkinnan tukena
Rantalaisen talouspäällikkö-, CFO- ja controller -palvelut tarjoavat kaikenkokoisille yrityksille kattavan analyysin yhtiön taloudellisesta tilanteesta taseen ja yrityksen muiden tunnuslukujen avulla.
Talouspäällikkö-, CFO- ja controller-palvelut